Kaupunginorkesteri - Tavallisia Ihmisiä lyrics

mies on yksi meistä ehkä teistäkin aivan kuka tahansa

arkiaamut ankeat hän sietää tienatakseen rahansa

nainen istuu samaan linja-autoon miehen kanssa aamuisin

en tiedä onko heitä oikeasti mutten kyllä usko haamuihin

joka ilta näkee unta mies kun vihdoin nukahtaa

että juoksee naisen luokse ja pyytää etkö vois

viedä minut täältä pois

ja hän on mies aivan tavallinen aivan täysin tavallinen

uskoo melkein kaikkeen paitsi siihen mihin ei

hän on nainen aivan samanlainen sattumalta tapasivat

vain en tiedä mitä kertoisin

ehkäpä he rakastuivatkin

mies katsoo telkkarista ostoskanavaa on vähän levoton

nainen peiliin tuijottaa ja miettii kuka ihme siinä on

mies puhuu kuolemasta ystäville mut ne sanoo elä nyt

ja miten oikeastaan voi ees kuolla jos ei koskaan elänyt

joka aamu bussissa mies naisen niskaa tuijottaa

nainen hymyilee kun tuntee rakkautta niskassaan

kun mies nousee pois se katoaa

ja hän on mies aivan tavallinen aivan täysin tavallinen

uskoo melkein kaikkeen paitsi siihen mihin ei

hän on nainen aivan samanlainen sattumalta tapasivat

vain en tiedä mitä kertoisin

ehkäpä he rakastuivatkin

kun mies herää aamulla kaikki oli unta

hän ajaa parran veri tippuu lavuaariin hiljalleen

hiljaa kuiskaa veisit minut pois

hän on mies aivan tavallinen aivan täysin tavallinen

uskoo melkein kaikkeen paitsi siihen mihin ei

hän on nainen aivan samanlainen sattumalta tapasivat

vain en tiedä mitä kertoisin

ehkäpä he rakastuivat

mies aivan tavallinen aivan täysin tavallinen

uskoo melkein kaikkeen paitsi siihen mihin ei

hän on nainen aivan samanlainen sattumalta tapasivat

vain en tiedä mitä kertoisin

ehkäpä he rakastuivatkin

tai ehkei heitä koskaan ollutkaan

ehkä he vain katosivat