Jarkko Martikainen - Rakkaus lyrics
kun joku on mielestään saanut kaiken
mitä elämä yhdelle voi opettaa
niin se jäljelle jättää vain kysymyksen
kuinka sen kunniakkaasti voi lopettaa ?
oli isäni harmaapää ikämies jo
oli toiveensa, haaveensa pois haalenneet
kun hän kysyi 'poikani, minua rakastatko?
jos rakastat niin tiedät kai mitä teet.'
vaikka hyvin sen tiesinkin niin kysyin 'mitä?'
ikäni kirosin vaikkei kiroilla saa
kun piti vanhimman pojan, jos pyydettiin sitä
elämään väsynyt isänsä kuristaa
ja muista neljäs käsky, viides käsyky
ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
se rakkaus, mitä se on ?
kuolinvuodettaan ryhdyttiin koristamaan
ilmapalloin ja serpentiinien nauhavöin
äiti keittiössä puuhaili parhaitaan
minä huonosti nukuin ja huonosti söin
tuli toverit pulloineen 'otahan pois !
parit rohkaisuryypyt ja sitten teet sen.'
minä mietin että jos se sitä vaan ois
kertaistumalta joisin korillisen
esi-isätkin haudoistaan huusivat niin
'tee nyt tahtonsa mukaan, tee kunnian työ'
minä pakkasin esi-isätkin kassiin
sitten pakenin heti kun laskeutui yö
ja mietin neljäs käsky, viides käsky
ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
se rakkaus, mitä se on ?
päiväkausia harhailin, en muista missä
kunnes kuulin tuon kaupungin pauhauksen
se kylpyjä otti valohelvetissä
minä näin sen valon ja arkaillut en
mietin : kun kaupunki on kylmä meiningiltään
moni sielu kai siinä niin paatunut on
ettei tappamistyökään kai tuntuisi miltään
jos sillä sais lihavaksi lompakon
ohikulkija neuvoi, pub verinen tsaari
on juottola jossa hulluus heilimöi
minä etsin ja löysin tuon kurjimman baarin
jonka tiskillä tappajat sydäntä söi
oli vieraita neljäs käsky, viides käsky
ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
se rakkaus, mitä se on ?
tuli mies, kysyi 'sinä kai tilasit murhan ?
eipä muitakaan vieraita naamoja näy.
no minne siis mennään ? ei jauheta turhaan'
sanoin 'kemiin' hän nauroi 'ja sehän vain käy'
hän varasti auton en tohtinut estää
kun vaati että tahtoo pirssin alle
ja sitten hän kysyi 'mistähän miehestä
minä perillä päästän ilmat pihalle ?'
niin näytin isäni rippikuvaa
jossa vielä on voimissaan poika nuori
ja kun katselin tappajaa liikuttuvaa
käsitin, oli kova vain ulkokuori
hän mietti näin neljäs käsky, viides käsky
ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
se rakkaus, mitä se on ?
pian hän tunnusti ettei voisi tehdä sitä
vaikka palkallaan tilas lennon lontooseen
minä ymmärsin, sanoin 'ei sille voi mitään,
mutta ainakin minä nyt kotiini meen.'
niin me heitimme hyvästit hän otti hatkat
kotitalooni aurinko loistettaan loi
isä pihalla nauroi 'ei hassummat matkat
tuolla pojalla olleet kun autonkin toi.'
niin minä anteeksi pyysin, hän nauroi, ei syyttä
kyllä poika nyt isältään anteeksi saa.
'sinä tahdoit vain tavoittaa täydellisyyttä
mutta sinäkään et sitä voi tavoittaa.'
